Vuonna 1999 ilmestynyt Kanin loikka on lastenpelien kestoklassikko ja Suomessa peli otettiin hyvin vastaan ja se voitti ilmestyessään Vuoden lastenpeli -palkinnon. Monelle perheelle peli tarjoaakin sitä, mitä lastenpeliltä toivotaan – jotain helppoa ja nopeaa ja jota lapset voivat myös pelata keskenään.
Pelin ehdoton ykkösvahvuus on selkeät säännöt, jotka selittää parilla lauseella. Vuorollaan pelaaja nostaa kortin, joka kertoo, montako ruutua hän saa liikkua. Jos matkalla on muita kaneja, ne hypitään yli. Jokaisella pelaajalla on lisäksi neljä kania, joista mitä tahansa saa vuorollaan liikuttaa.
Jännintä on, jos pakasta nouseekin porkkanakortti. Silloin väännetään pelilaudassa törröttävää porkkaanaa, jolloin jonkin ruudun tilalle ilmestyy kolo. Jos ruudussa oli pupu, se tippuu koloon ja on poissa pelistä. Peli jatkuu, kunnes yksi pupu on päässyt radan päätyyn eli porkkanan huipulle.
Siinä se. Pelin saa laatikosta pelikuntoon sääntöselityksineen parissa minuutissa. Eikä yhden pelin pelaamiseen mene kuin vartin verran. Näin ollen peli sopii hyvin myös arkipeleiksi kiireen keskelle.
Toinen pelin vahvuus on lauta, joka on itsessään yhdenlainen lelu. Tämä reikiä vaihtava härveli on mekaanisesti ihan hieno toteutus, mikä osaltaan nostaa pelin arvoa niin lasten kuin aikuisten silmissä.
Kanin loikka on lastenpelinä sieltä kevyemmästä päästä ja soveltuu paremmin nuoremmille pelaajille. Voittaja kun on paljolti korttituurista kiinni, eikä toisten peliin voi mitenkään vaikuttaa. Valinnatkin ovat lähinnä sitä, lisäätkö pupun vai et.
Ikäsuositus 4v.+
